Suvaitsevaisuutta tulkitaan yhteiskunnassamme monimuotoisesti. Suvaitsevaisuudesta on tullut trendi ja sosiaalinen arvo. Suvaitsevaisuus-buumin sivutuotteena ilmenee myös ehdollista ja rajallista suvaitsevaisuutta, joka on mielestäni tervettä erottaa aidosta suvaitsevaisuudesta. Mitä sitten on aito ja ”väärä” suvaitsevaisuus? Näin suvaitsevaisuuden päivän iltana onkin hyvä hetki pysähtyä tutkimaan niin omaa kuin suvaitsevaisuutta yleisestikin.

”Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.” Unesco, suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus (Declaration of Principles on Tolerance)

Ymmärrys ei tarkoita hyväksyntää. Mielestäni suurin osa suvaitsemattomuudesta johtuu ymmärryksen, tai ymmärtämisen halun puutteesta. Tarvitaan ymmärrystä ehkä siitä, että kaikelle ihmisen toiminnalle on jokin syy ja perustelu, etäisempi tai välittömämpi. Kun haluaa edes vähän ymmärtää ja asettua toisen saappaisiin, on paljon vaivattomampaa elää, opiskella tai tehdä töitä joukossa josta löytyy erilaisia ihmisiä. Ja elää maapallolla, jossa kaikki olemme lopulta samassa veneessä.

Mitä on suvaitsevaisuus, jos ei suvaita suvaitsemattomia? Mitä on suvaitsevaisuus, jos suvaitaan tietyin reunaehdoin vain joitakin, eikä kaikkia?

Mitä suvaitsevaisuus on juuri sinulle?

Hyvää YK:n suvaitsevaisuuden päivää!

Lähde: http://www.ykliitto.fi/node/1696